Chrome Pointer

perjantai 1. elokuuta 2014

Ilahtuminen

Hihhei!

Mulla on ollut tosi kiva päivä tänään N.n ja hänen kaveriensa kanssa! Vaikka herätys olikin todella aikaisin klo 4 jälkeen aamulla niin hyvin on jaksanut! Näillä helteillä ei paljoo pysty nukkumaan ja ensi viikossa tulossa vielä kuumempi, huhhuh.

Aamu tosiaan palloiltiin puoli 10 asti N.n kämpillä, josta suunnattiin hänen kaverinsa luokse jo tavaksi tulleena rituaalina. Hengailtiin ja naurettiin tovi ja lähdimme N.n kanssa kangasalalta tampereen keskustaan. Mielessäni pyöri vain punamustat metrot joita olimme menossa ostamaan. Niitä ei kuitenkaan liikkeessä ollut :'( Nyyh! Pitää sitten myöhemmin noutaa ne. N tyytyi sitten sinisiin metroihin, kun ei punamustia saanut, mutta minä ronkelina haluan vain ja ainoastaan ne punamustat!

Tuo pöljä miesotus halusi välttämättä olla maksumiehenä ja lähti mun mukaan sitten toppi, huivi ja hiussävyte. Ehkä illalla vielä tilaa mulle netistä ne metrot jos niitä sieltäkään nyt löytyy. Hihhei. Mulla on ehkä pieni harmitus siitä, että N makselee mun ostoksia, mutta aikani hankasin vastaan, että ei sen tartte mun juttuja maksella, mutta siihen tulokseen tuli, että mieltänsä ei muuta. No eikai siitä voi tulla muuta kuin hyvä mieli, kun rakas haluaa ostaa mulle jotain. :3 En oo ennen moiseen tottunut niin vähän hankala sopeutua, heh.

N.n kaveri tuli moikkaamaan meitä keskustaan ja käveltiin siitä sitten nauttimaan muutamat juomat hämeenpuistoon ja suunnattiin sieltä sitten bussilla N.n kanssa meille. Matkalta napattiin mukaan kebabbii, nam! Kaupasta piti sitten vielä herran saada sipsejä ja dippiä, joten illalla possuherkutellaan vielä lisää.

Tässä vielä kuvat ostoksista. Huivi ja toppi löytyivät ginasta ja sävyte ihan vain anttilasta.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pettymys

Mä oikeesti alan olemaan tosi vahvasti sitä mieltä, että mun päällä on joku kirous. Kirous, että mä en koskaan voi olla täysin onnellinen. Nyt kun oon löytänyt vierelleni ihmisen joka musta tosissaan välittää ja kenestä itsekkin välitän, niin kaverisuhteet menee ihan solmuun. Pari kaveria ei vaan ilmeisesti mitenkään voi hyväksyä ihmistä ketä mä rakastan. Se ei ole kovin hienoa. (Se mitä seuraavaksi sanon ei ole pahalla sanottu teitä kohtaan, sanon vain niinkuin asia on.)
Mun toinen paras kaveri, ihminen jonka oon tuntenu jo sillon, kun olin vielä päiväkodissa ei edes puhu mulle enään. Se ei ilmeisestikkään halua olla mun ystävä sen takia, että seurustelen N.n kanssa. He eivät ole koskaan edes tavanneet eikä ystäväni tunne häntä yhtään. Silti ystäväni kokee ilmeisestikkin tarvetta arvostella ja nimitellä poikaystävääni. Musta se on aika naurettavaa touhua, että näin toimitaan, kun ei edes mistään mitään todellisuudessa tiedä. Oon tosi pettynyt.
       Toinen hyvistä ystävistäni ei ilmeisestikkään siedä N.nää yhtään. Meitä on vaikea kuvitella yhdessä.
Onneksi mulla kuitenkin on sellaisiakin ystäviä jotka hänestä pitää ja ovat aidosti onnellisia mun puolesta. <3
Mulla on niin paha mieli. Mä en ikinä vois vaihtaa mun ystäviä mieheen, mutta en mä voi erota sen takia, että mun ystävät jättää mut. Sillonhan olisin aivan yksin. Ilman ystäviä, ilman omaa rakasta. Logiikka? Musta tuntuu tosi kurjalta, kun mut laitetaan tähän tilanteeseen. Sen kerran kun mä rakastun ja äiti ja veli aidosti pitää mun kumppanista niin kaverit sitten hyökkää vastaan ja jopa kääntää mulle selkänsä. Mä en jaksa tällästä. Olen herkkä ja herkästi haavoittuvainen ihmisraunio, joka yrittää koota elämäänsä kasaan, mutta aina se murenee jostain, kun jostain kohtaa saa vankaksi. Miksi mun pitää jaksaa tälläistä. Miksi mun päälle tulee aina jotain paskaa. Hajoan pian taas täysin palasiksi ja mä en tiedä onko mulla voimia nousta sieltä pohjalta taas. Sielä on käyty niin monta kertaa ennenkin. Jos mun ystävät mut hylkää niin ei millään oo mitään vitun väliä. 
Ystävät...tosiaan voiko sellaista ihmistä edes ystäväksi sanoa joka kääntää sulle selkänsä kun alotat seurustelusuhteen? Onko se kovin kypsää, että kun kysyt asiasta niin hän ei edes vaivaudu vastaamaan sinulle. Onko se oikein, että ystäväsi tuomitsee poika-/tyttöystäväsi ennen, kun ei ole kertaakaan edes tavannut häntä. EI EI EI EI EI!

Mua itkettää ja raivostuttaa samaan aikaan niin paljon, että mun tekis mieli vaan karjua ja hakata seinää. Mitä pahaa mä oon herrajumala kenellekkään tehnyt! Haluisin vaan elää rauhassa, asioiden ollessa tasapainossa. Kuitenkin aina, AINA joku osa mun elämästä järkkyy ja pahasti. En oikeasti jaksa enään kauaa. Jos joku teistä varsin ihanista ystävistäni ei sitä ymmärrä niin mä rakastan sitä miestä siitä huolimatta mitä se on joskus ollut ja mitä se on nyt. Teidän pitäisi se hyväksyä jos mäkin siihen pystyn.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ihastuminen

Viime postauksessa kerroin miettineeni jo pidemmän aikaa millainen ihminen olisi mulle se oikea. Kerroin myös löytäneeni ihmisen jonka kanssa mun on hyvä olla. Ihminen joka saa mut välillä raivon partaalle, mutta hetkessä myös nauramaan katkeamiseen asti. Edellisessä postauksessa totesin näin: "Mä oon aina miettiny millanen ihminen ois mulle 'se oikee'. Ei sitä voi tietää millanen tai mikä se ihminen on johon sä rakastut ja jonka kanssa sun on hyvä olla." Nyt haluaisinkin paneutua vähän syvemmin aiheeseen, sillä luin pienen artikkelin aiheeseen liittyen. Heti mieleeni palasi edellinen postaus ja idea syventyä ihastumiseen vähän lisää. Nimenomaan oikeasta ihastumisesta toiseen ihmiseen (ei mistään julkkis ihastuksista sun muista).
Väitän, että kukaan ei voi valita ihmistä kehen ihastuu. Toiset ihastuu helpommin kuin toiset ja se on ihan sattuman varaista. Koskaan ei voi tietää milloin, missä tai keneen ihastuu. Toiset tapaavat useita ihmisiä, mutta eivät tunne vetoa heitä kohtaan. Sattumalta saatatkin ihastua ihmiseen joka ei ensimmäisenä olisi ollut mielessäsi.
        Mulle kävi niin juuri. Puhuin N.n kanssa yhden ainoan illan. En varmastikkaan edes iltaa vaan ehkä tunnin kaksi. N pyysi soittamaan hänelle ja vastoin kaikkia ajatuksiani siitä, että en lähde tuntemattomalle ihmiselle netissä antamaan numeroani, soitin hänelle. Sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä ja niin me nähtiin. Huomasin yhtäkkiä olevani ihastunut kyseiseen ihmiseen ja tässä nyt ollaan.
Ihastuminen on kuitenkin varmasti joskus osunut meidän jokaisen kohdalle, jos ei vielä niin varmasti tulee osumaan. Ihastuminen on ihanaa ja saa perhoset pyörimään vatsanpohjassa. Jokainen meistä tietää mitä ihastuminen on ja se on meille kaikille tuttu asia. Jokainen tosin kokee tietysti ihastumisenkin omallatavallaan. Ei niitä voi verrata keskenään. Ihastuminen on usein ihanan yllättävää ja joskus jopa aivan odottamatonta. Ehkä se juuri tekee siitä niin hienoa. Rakkaus sokaisee pätee varmasti monilla myös ihastumisessa. Ei silloin halua uskoa mitään pahaa toisesta tai nähdä huonoja puolia. Kannattaa kuitenkin pitää järkikädessä sopivassa määrin. Kaikkia ratkaisuja ei kuitenkaan kannata tehdä järjen avulla, koska todennäköisesti silloin jää tosi rakkaus saamatta. Kuunnelkaa siis sydäntänne, mutta muistakaa se pieni järjen hiven pitää matkassa.
Pienet teksti pätkät haastattelusta:

"Miten ihminen sitten ihastuu ja voiko siihen itse vaikuttaa?"

-Suomalaisen evoluutiopsykologin mielestä kukaan ei voi itse vaikuttaa omiin tunteisiinsa.

- Henkilö ei voi tietoisesti haluta ihastua toiseen. Ihminen voi mennä kyllä naimisiin vaikka rahasta ja toivoa, että ihastuu ja rakastuu myöhemmin. Todellisuudessa sitä ei kuitenkaan voi valita. Jos ihminen ei ylitä tiettyä kynnysarvoa, ei se tule onnistumaan, kerrotaan haastattelussa.

Samaisessa haastattelussa todettiin myös se, että sama kaava toistuu myös silloin kun yrittää olla ihastumatta.

- Ihmisen on hyvin vaikea olla ihastumatta, jos toinen ylittää ne kynnysarvot. Luonnonvalinta on siinä mielessä ankaraa, että se ei ole jättänyt kauheasti tilaa järjelle tässä parinvalintasysteemissä. Jos tekee pelkästään järjen avulla päätöksen, niin yleensä se ei johda kauhean onnelliseen lopputulokseen.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Haluun gansterin herkän ja vaarallisen



Tavallaan se on kamalaa, aina vaan retkahtaa pahaan poikaan. Lupasin sen itselleni, ne ajat ohi meni. Ne ohi meni meni meni meni.

Vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen ja mun tunteita kunnioitat. Haluun gansterin herkän ja vaarallisen, jol on huonoja ideoita.

En osaa kai pelätä, pitäis herätä. Se on syvällä luissani kun huudan unissani pahaa poikaa. En niin kuin nylon beat, rakastu luuseriin.


Mä oon aina miettiny millanen ihminen ois mulle 'se oikee'. Ei sitä voi tietää millanen tai mikä se ihminen on johon sä rakastut ja jonka kanssa sun on hyvä olla. Tällä hetkellä musta tuntuu, että mä oon löytäny ihmisen joka tosissaan tarkoittaa joka sanaa sanoessaan 'mä en anna sulle koskaan tapahtua mitään pahaa' 'pidän susta aina huolta' 'sun ei tartte koskaan olla yksin, kun sulla on mut' 'mä rakastan sua'. Kun muut katsoo tätä ihmistä, ne katsoo kummaksuen. Ne kattoo sitä niinkun se ei sais olla sitä mitä on. Se on musta tosi väärin. Se mitä kukakin meistä on, ei tee meistä mitenkään huonompaa ihmistä. Mä suoraan sanoen tykkään siitä miltä se näyttää, se on hienoo. Hämmennystä se aiheuttaa kuitenkin muissa ihmisissä ja se on täysin ymmärrettävää...mutta täysin tarpeetonta.

Mua todennäköisesti käskettäisiin pysymään siitä erossa vanhempien taholta, jos se ei ois heti osottanu äitille ja mun veljelle kuinka mukava ja avulias se on. Ne tuli hyvin juttuun ja se on mulle tosi tärkeetä. Varmasti jokainen arvostaa sitä, kun porukat tulee kumppanin kanssa toimeen. Toisaalta vaikka ei tuliskaan tai ei hyväksyis niin se ei vaikuta muhun mitenkään. Mä oon silti sen ihmisen kanssa eikä siihen oo kellään mitään sanottavaa.

Joskus mä ajattelin, että on naurettavaa sählätä 'pahojen poikien' kanssa. Nyt mä rakastuin sellaseen. Ja musta tuntuu ihan helvetin hyvältä, kun mä kuulin sen suusta, että se rakastaa mua. 'Mun piti tää jo eilen sulle sanoo, mutta en mä uskaltanu...Maija mä rakastan sua'. Mä oon ite sellanen, että mä en uskalla puhua mun tunteista ennen, kun kuulen ne toiselta. Ja se tuntu niin hyvältä kuulla ja sain sanoa samaa hänellekkin ja painua syliin ja suudella. Mä tiedän, että tästä ei tuu helppoa. Tästä tulee vaikeeta mulle vielä, kun se aika koittaa mitä eniten pelkään. Menetän mun rakkaan pitkäks aikaa, enkä mä tiedä miten kestän sen. Mutta sen näkee ajallaan! Mä ainakin teen kaikkeni tän eteen.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Vaikka menis kaikki päin helvettii

Tää päivä oli aika huono. Ei sujutnut mikään. Olin allapäin ja itkin yksin kotona. Makasin vaan yksin ja mietin elämän kurjuutta. Pää oli kipeä enkä jaksanut mitään. Koko päivä meni niin, iltaan asti.

Sitten päätin tehdä edes jotain ja aloin laittamaan itselleni kasvonaamiota ja rentoutumaan. Äiti tuli kotiin ja toi mukanaan herkkujäätelöä. Ehdottomasti mun uus lemppari, nam! Herkullista, täyteläistä vaniljajäätelöä, taivaallisia pistaasipähkinä paloja ja raikasta kuningatar hilloa! Namnamnam! Tuo h&m.n dragon fruit kuoriva kasvonaamio oli myös aivan ihanan tuoksuinen ja iho tuli todella pehmeäksi sen jälkeen. Suosittelen.
Eikä se ilo siihen loppunut myöhemmin sain kuulla ilouutisen! Mun piti mennä mikkeliin kaverin luokse. Siitä ei kuulunut pariin päivään mitään joten elin jo siinä uskossa, että en olekkaan menossa minnekkään. Tänä iltana kuitenkin saapui pelastava enkeli ja arvatkaa mitä! Mä pääsenkin reissuun, JES! En vielä tiedä kauanko viivyn, mutta ainakin torstaihin asti, ellen jopa lauantaihin, saa nähä mitä päivät tuo tullessaan! Aion vain mennä fiiliksen mukaan ens viikon, just miten itestä tuntuu. Meille tulee varmasti hauskaa! Vielä jos säät paranis niin ois aivan huikeeta.
Nyt en jaksa ressata mistään. (Paitsi siitä mitä pakkaan mukaan) Laukku on jo täynnä vaatteista ja hiustenkuivaaja, etten tiä miten saan kaiken muun mukaan. Hygieniatuotteet, läppäri, matka lukemista ja pyyhe täytyy ainakin vielä ahtaa mukaan ja aivan varmasti unohan jotain oleellista niinkuin aina. Edelliselle extemporee reissulleni unohdin ottaa housut (farkut) mukaan. Mulla oli ainoostaan yhet sukkahousut, paitoja ja mekko mukana. Hups!

Kohta voisin painua nukkumaan, että jaksan aamulla käydä suihkussa, tarkastaa vielä kamat, mennä ennen lähtöä petran ja samin kanssa kaupungille ja ehtiä junaan!  See you soon<3!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Joka mittumaari turpa kii ja pelti kii!

'Kolme pulloo leijonaa, näi jokaista vietiin!'

Meillä niinkuin kaikilla muillakin oli viikonloppuna juhannus! Meidän perusporukka sukulaisia + tälläkertaa myös tepa vietettiin sitä tuttuun tapaan mökillä. Tai no vähän eritapaan, koska nyt mäkin sain luvan kanssa olla alkomahoolin vaikutuksen alaisena wuhuu! :D Oli oikein hauska juhannus ja innolla odotan mun tulevia 18w synttäreitä, koska lupauksia niiden suhteen sateli rakkaalta velipojaltani, hihi! Älkää kuolko näihin kuviin rakkaat, meillä oli vaan hauskaa niinku pitääkin!
Mun isot hauberit! Voimanainen haha :D
Oli mahtava juhannus, millainen teidän juhannus oli?

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ystävyys

Millasta ystävyys oikeesti on? Jokainen meistä osaa vastata tähän kysymykseen. Mutta ne ihmiset jotka luokittelet ystäviksesi, joita pidät ystävinäsi ja ehkä jopa hyvinä ystävinäsi. Millaisia heidän tulisi olla? No omiaitsejään tietysti!

Mutta ovatko sellaiset ihmiset oikeasti sinun ystäviäsi jotka viettävät aikaa kanssasi vain silloin kun heillä ei satu olemaan parempaa tekemistä? Mulla on ikävä mun ystäviä, vanhoja ja uudempia. Voisin viettää niiden kanssa aikaa vaikka jokapäivä. Se ei kuitenkaan mene niin. Vaikka joka päivä kysyisin ystäviltäni mitä he meinaavat tehdä, en joko saa vastausta ollenkaan tai sitten saan vastauksen "oon siellä ja täällä".
Liian harvoin näen ystäviäni. Muutamaa tiettyä toki näen useemmin, mutta muut sitten ovat siellä jossain 'nähdään kun mulle sopii' kategoriassa. Oon ihan yksin, kun mun paraskaveri on vielä pitkään poissa tampereelta. Oon yksin himassa ja mietin mitä mä tekisin. Istun täälä yksin ja pyörittelen näitä asiota päässäni kyyneleet silmissä. Se on surullista.

Koen, että mulla on paljon ystäviä, mutta millaista on ystävyys, kun ei näe heitä. Se on aika yksipuolista ystävyyttä ja aika helvetin yksinäistä. Varsinkin, kun on kesäloma ja aikaa on vaikka muille jakaa, mutta muilla ei ole aikaa mulle.
Mä en tiedä mitä mä teen viikon päästä, kun tulee muutto takas äidin luo. Mulla ei oo ees jussia kaveria. Oon lopullisesti aivan yksin, riippuvaisena siitä kiinnostaako kavereita nähä mua vai ei. Mua pelottaa. Mulla on ollu jonku aikaa taas jotenkin synkkää. Mikään ei oikeen tunnu miltään ja oon vähän hukassa. Eikä sitä todellakaan helpota se, että oon aina vaan yksin.
Mitä pahaa mä oon tehnyt.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Mä en haluu mennä duuniin enää, snäppäri päähän ja akkari selkään!

'Mä en haluu mennä duuniin enää
Snäppäri päähän ja akkari selkään
Tervetuloo elämään, sen eka päivä on tänään
Mä en aio mennä duuniin enää
Herätyskellon heitän seinään 
Paineet skippaan, hakuna matata'

Mä ootan kesälomaa niin innolla! Niin varmasti jokainen muukin opiskelija, tai ei ehkä jokainen. Mä en saanut tänä kesänä kestätöitä..Mutta! Arvakkaapas mitä ihmiset, se ei haittaa mua yhtään. Saan kelasta kuitenki kesälläkin vähän rahaa niin kyllä niilläkin jotain aikaan saa. Mulla tosiaan on enään 12 työssäoppi päivää jäljellä wohoo! Ei sillä, tuolla on ollut todella mukavaa! Mutta on se ihan eritavalla uuvuttavaa kuin koulu. 8-15päiviä joka päivä. Ei 7tuntia kuullosta pahalta, eikä se ookkaan. Aika hurahtaa siellä nopeasti, mutta silti se jotenkin syö musta isoimmat mehut.
Mutta siirrytäämpäs aiheeseen! Mä tilasin (jussi tilas xd) tänään itelleni ihka ensimmäisen snäpärin! Se itseasiassa on 5vuode sisään mun toinen lippis, että tais olla jo aikakin. En mä tiedä sopiiko se mulle yhtään, mutta kun näin sen niin se oli pakko saada! Sivustolla oli ale ja 24,90e maksava snäpäri maksoi nyt 4,90e! Tosin siihen päälle 6,90e postikulut, mutta hintaa kuitenkin yhteensä 11,80e. En pidä sitä pahana ollenkaan.

Ei mulla oikeestaan muuta nyt ollut, tämmöstä pikku postailua tullu harrastettua nyt taukoilun jälkeen. Nauttikaa alkavasta kesästä ja lämpenevistä ilmoista <3

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Huono iho päivä


Mun psoriasis on lähes aina ollut lähes kokonaan kutiamaton. Viimeaikoina sitä on välillä ajoittain jostain kohin kutittanut. Mutta tänään. Mä oon kokopäivän kierinyt tässä kutinan määrässä. Joka paikka kutiaa, kokoajan tekis mieli kynsiä, mutta se vaan pahentaa. Mitä enemmän raavin, sitä enemmän iho kutiaa. Iho menee rikki ja vuotaa verta. Tää päivä on ollut todellista kärsimystä. En tajua mistä tää yhtäkkiä tuli. Onko nyt vaan joku hetkellenen kutiseva hetki vai oonko syönyt tai tehnyt jotain poikkeuksellista? En ole. Oon rasvannut ihoani monesti tänään, mutta kokoajan tuntuu kuivalta ja kutisevalta, wää!
Mikä tähän auttaisi...Mikä.

Käyn taas valohoidossa ja kohta on kesä. Ainakin saa aurinkoa nyt paljon tälle iholle. Odotan syksä kovasti, lääkäri lupasi sisäiset lääkkeet joiden pitäisi purra paremmin. Todellakin toivoin, että ne auttavat. Tosin saan "laimeimmat" lääkkeet, koska olen nuori nainen. Nämäkin lääkkeet jotka olen saamassa aiheuttavat käytön & lopettamisen jälkeen vielä 5kk ajaksi sikiövauriota. = En saa tulla raskaaksi silloin tai lapsi kärsii ja vaurioituu. Vahvemmissa lääkkeissä taas tuo jälkimaininki on 2vuotta! Joten en niitä ainakaan nyt saa, enkä aio koskaan ottaakkaan. En uhraa äitiyttä tän sairauden takia.

torstai 8. toukokuuta 2014

Crazy deal, but stupid me!

Moikkeliskoikkelis!

Innostuin urakalla tuhlaamaan kaikkeen hömpötykseen tän kuun opintotuet ja nyt pitää pärjätä loppu kuukausi 20eurolla jäiks! >.< Taitaa niin käydä, että äitin helmoihin pitää mennä itkemään muutamia lantteja, haha.

Mä en oo muistanut tänne edes hehkuttaa, että oon ottanu kielikorun! 27.3.2014 Otin tämän ihanuuden suuhuni :3 Ottaminen sattui oikeastaan vähemmän kuin kuvittelin. Kamalalta se oli taas näyttänyt niinkuin industrialinkin laitto, koska petra oli jälleen mukana menossa katselemassa. Seuraavat 4päivää kuluivat järkyttävässä nälässä jäätelön ja mustikkakeiton kanssa. Kieli oli niin turvonnut ja kipeä, että syöminen ei onnistunut. Puhumisestakin se kipeytyi valtavasti ja kuullostin aika puheongelmaiselta tapaukselta ainakin viikon verran. R-kirjain tuottaa vieläkin välillä vaikeuksia. Sana iidesranta on niin vaikea! Koita nyt selittää paikkaa jossa asut kun sönkötät sen niin kauniisti. Koska s ja r ovat sanassa peräkkäin se hankaloittaa huimasti. Entisenä r-vikaisena lapsena, kuullostaa sönkötys niin tutulta, mutta eiköhän se tästä! (Tuntu muute tosi hämärältä olla tänään ekaa kertaa ilman kielikorua. Tuntu tosi häröltä)
Tosiaan tilasin eilen taas kaikkia ihanuuksia crazy factorilta, mutta! Mä tilasin liian pitkiä kielikoruja :'( Mun oli tarkotus tilata lyhempiä kuin tää mikä mulla nyt on ollut siitä ottamis hetkestä saakka. En saanut tätä eilen irti ja päättelin tän olevan yli 2cm TYHMÄ MINÄ miten se vois olla yli 2cm ku industrial on 27mm! No mä sitten tilasin 18mm ja 20mm koruja...Ja tänään sain tän omani irti ja mitattua ja tää on sen 20mm..nyyh...No ens kuussa uutta tilausta...Saan mirandalta muutaman 16mm tapin niin ehkä ne ois vähän parempia sitten :3 Oon tosi huono arvioimaan noita pituuksia...Tilasin meinaan valmiiksi odottamaan myös nännilävistyksiä. Kyllä aijon sellaiset hankkia heti syksyllä. Mun piti hommata ne jo keväällä, mutta päädyin ottamaan ensin kielikorun. Ja nyt kesän alussa en viitti ottaa, koska tulehtuu herkästi kesällä ja niiden tulehtuminen on hieman pahempi homma kuin jonkun korvalävistyksen tulehtuminen. Vähän pelottaa jos tapahtuukin jotain pahaa niiden ottamisesta, mutta haluan ne kovasti silti! Ja korut tilasin jo nyt, koska ne sattuivat olemaan -50% alessa! Jeij!
Tilaamani tuotteet löytyy alla olevista kuvista!