Chrome Pointer

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa..



Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan

Niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
Nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
Vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
Ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?

Miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi

Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
Vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan

Mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen

Miks kyyneliä välttelin tälleen?
Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua


Vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
Mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
Mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes

Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
Mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks

Tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
Vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
Vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
Mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle


Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
Miks kyyneliä välttelin tälleen?

Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen

Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy
Ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy
Ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti
Tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten

En ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
Sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää

En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
Sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa


Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
Miks kyyneliä välttelin tälleen?
Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ikävöimästä itseni yllätin

Musta ei oo taas kuulunut pitkään aikaan vaikka lupasin. Anteeksi jälleen. Oon eläny kuin toisessa maailmassa viimeajat. Oon koittanu peittää todelliset tunteeni, hukata kaipauksen ja olla kylmä. Oon vältellyt kotia ja ihmistä sielä. Oon yrittänyt tarttua johonkin uuteen ja ihmeelliseen, mutta ei sellaista ole. En mä pysty tuntemaan nyt mitään ketään kohtaan, paitsi yhtä.

Me erottiin 3viikkoa sitten ja sen jälkeinen oleminen on ollut aika erilaista. Oon yrittänyt pakoilla surua, ikävää. En oikeestaan tuntenut niitä, koska onnistuin saamaan paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa aikaan. Ehkä sekin auttoi asiaa, että tavallaan käsittelin eron jo ennen sitä. Se oli tiedossa jo kauan, se oli rankkaa. Nyt oon juossu päivät pitkät tapaamassa uusia ihmisiä ja vanhoja kavereita. Kotona yhtä aikaa ollessa jussi chattaa ja puhuu vain uudelle tytölleen, ja me ei enään edes jutella. Mua ärsyttää tää tilanne. Jos me kerta ollaan ystäviä niin kai me voitas keskustella kuin ennnen.
Silti mua kalvaa kokoajan joku sisältä päin. En antanu sille tilaa ollenkaan, mutta sitten tapahtui jotain. Ja yllätin itseni valtavasta ikävästä. Tajusin sen illan jälkeen kuinka paljon mä oikeesti kaipaan. Seuraavana päivänä en voinut ajatella muuta kuin miten saan tän tunteen katoamaan. Se tunne on voimakas. En saa antaa sille tilaa nyt. Vielä kesään asti pitää pystyä elämään yhdessä, ei siitä tule mitään jos alan haikailemaan menetetyn perään. Kaipaan sitä kaikkea hyvää mitä meillä oli. Mulle tulee paha mieli, kun nään jussin silmissä sen tutun kiillon, kun se puhuu toiselle. En unohda sitä katsetta ikinä.

Tässä tilanteessa nähään toisiamme joka päivä. Nyt se tuntuu kamalalta, kun tää ikävä iski. Yritin peittää kaikki tunteeni vihaan, emmä tiiä miks ees yritin sitä. Emmä osaa vihata ketään. Tietenkin se yritys sitten kaatuikin. Mä en vaan tiedä enään mitä tehdä. Nyt pysyn viä jaloillani, mutta uskon, että tää kaikki muuttuu todeksi vasta sitten kun muutan pois. Luulen että kaikki kaatuu niskaan kun suljen oven viimeisen kerran perässäni ja kannan tavarani pois. Se ajatus tuntuu nyt hirveältä. Aiemmin se tuntui helpottavalta ja hyvältä. Ei enään.


Me ei tosiaan enään jutella paljoakaan, vaikka meidän piti pysyä ystävinä. Ehkä tää tilanne tekee sen, mutta mä pelkään silti, että sitten kun muutan pois niin jopa ystävyys katoaa. Se painaa mieltä aika helvetin paljon.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Henki pihisee, mutta ei ehkä kauaa..

Moikka kaikki kullanmuruset!
Kuukauden postaus tauko..iiks! Oon tosi pahoillani..
Oon ollut tän kuukauden ajan kipeä. Ensin saikulla viikko ennen hiihtolomaa, kipeenä hiihtoloman, sen jälkeisen viikon olin koulussa, viimeviikon kotona taas ja nyt sitten pääsin tänään kouluun ja totesin ystäväni kanssa, että vittu. Suoraan sanoen itsesaatana. Mä en tiedä miksi noita juttuja tuola suussani sanotaan, mutta kuitenkin suun takaosassa sivuilla ylhäällä olevat asiat ovat aivan turvoksissa ja voi tätä kivun määrää.. Kaiken lisäksi kipu säteilee korviinikin joten ne ovat myös kipeät. Puhuminen ja nieleminen on tuskaa. Vaikka en tekisi mitään niin kipu raastaa kokoajan silti. En jaksa enään sairastaa!!!

Kaikki alkoi siis siitä, että olin kärsinyt 2viikkoa pahasta päänsärystä ja eräänä maanantaina se räjähti käsiin. Oli pakko marssia acutaan...No lähdin kotoa sinne ennen 9 illalla ja takas kotiin päästiin puol2 yöllä, kiitos taksi<3 Siellä todettiin, että pienenpienen korvatulehduksen lisäksi otsa-ja poskionteloideni limakalvot olivat turvonneet, ei siinä muu auttanu ku vetää 3eri pillerii yhteensä 8tablettii päivässä kaks viikkoa. No loma meni sitten sairastellessa eikä ollut kivaa.

Seuraavalla viikolla olo oli hieman kohentunut ja päätin mennä kouluun. VIRHE! Kituutin viikon itseäni koulussa ja viikonloppuna olin jälleen aivan loppu. Seuraava maanantai(viime viikko)..ei toivoakaan. Peitto korville, ei kouluun. Kävin tiistaina ja keskiviikkona tekemässä vain kokeet ja takaisin kotiin. Torstaina kävin terkalla joka kirjoitti loppuviikon sairaslomaa, käski myös palata seuraavalla viikolla jos jatkuu.

No huomenna sitten suuntaan näiden turvonneiden kiduksieni kanssa törkittäväksi terkalle, joka todennäköisesti lähettää mut jonnekkin lääkäriin joka ehkä on joskus sadan vuoden päästä. Huoh. Sairastaminen alkaa toden teolla nyppimään, kun tää on jo viides alkava viikko..Ei pysty ei kykene..Alle kuukausi ja alkaa työssäoppi..Haluan olla kunnossa sielä..Peace...

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Minulla on psori, minä en ole psori, minä olen Maija!

Postaus kertoo sairaudestani joten jos sinua epämiellyttää lukea sairautta pyöritteleviä tekstejä pysähdy tähän! Postauksesta tulee pitkä, mutta suosittelen lukemaan koko tekstin niin saat paremman käsityksen asiasta. Alussa faktatietoa ja loppuosassa psori&minä osuus. Varoitan myös, että jos erehdyt googlailemaan psoriasista (kuva haulla) ja olet heikkohermoinen tai sinua ällöttää helposti niin jätä se tekemättä! Jopa minua puistattaa ne kuvat. Vaikka sairastan samaa sairautta niin ne kuvat ovat jotain aivan ääripäätä. Ne ovat erittäin pahoja tapauksia, eikä niistä pidä saada sellaista kuvaa, että jokaisen psoriaatikon iho olisi sellainen, ei todellakaan ole! En ole ikinä tavannut tai kuullut psoriaatikosta jonka iho näyttäisi sellaiselta kuin nuo googlessa olevat kuvat. Ne ovat ylipahoja tapauksia. Uskoisin, että myös harvinaisia.

Yleistä asiaa psoriasiksesta.

Psoriasis (psoriaasi, puhekielellä psori) on sairaus, jolle on tyypillistä punaiset, tarkkarajaiset ja hopeanväriset hilseilevät läiskät, jotka voivat sijaita eri puolilla kehoa.

Psori?

Psoriasiksen tyypillisiä oireita ovat: ihon hilseily, ihon paksuuntuminen, ihotulehdus (ihon punoitus). Psoriasikseen saattaa liittyä myös kutinaa, jota esiintyykin kahdella kolmesta psoriaatikosta. Tavallisesti psoriasis esiintyy kyynärpäissä, polvissa ja päänahassa, mutta sitä voi esiintyä missäpäin kehoa tahansa. Psorin vaikeusaste voi vaihdella huomattavasti.

Psoriasiksen yleisyys:

Psoria esiintyy 2–3 %:lla väestöstä ja se on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Se voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa, mutta suurin osa potilaista sairastuu parikymppisinä. Sairastumishuippu on murrosiässä sekä nuorilla aikuisilla. Toinen huippu on 50 ikävuoden saavuttaneilla. Psoriasiksen kesto voi vaihdella, mutta suurimmalla osalla potilaista lievenemisten ja uusiutumisten kierre kestää vuosia tai jopa koko elämän ajan. Oikein hoidettuna moni psoria sairastava pystyy elämään hyvin sairauden kanssa.

Psori tyypit
Läiskäpsoriasis (tarkoittaa paksuja yhtenäisiä hilseläiskiä, joita esiintyy etenkin kyynärpäissä, polvissa, päänahassa tai selässä, usein säärissä ja joskus myös muualla kehossa.)
Pisarapsoriasis (tarkoittaa pieniä 0,5–1 cm leveitä hilseläiskiä. Se puhkeaa usein jonkin tulehduksen, kuten nielutulehduksen laukaisemana. Sitä esiintyy lähinnä nuorilla.)
Taivepsoriasis (ilmestyy taipeisiin esim. kainaloihin, nivustaipeisiin tai rintojen alle.)
Märkärakkulainen psoriasis (ilmenee lähinnä jalkapohjissa ja kämmenissä esiintyvinä sameina, keltaisina tai valkeina rakkuloina sekä voimakkaana hilseilynä ja punoituksena.)
Nivelpsoriasis (etenee yleensä hitaasti ja sen oireet ovat aaltoilevia. Nivelmuutoksia löytyy tyypillisesti käsien ja jalkojen pienissä nivelissä, ristiselässä tai suurissa nivelissä.)
Kynsipsoriasis ( Kynsioireita esiintyy 30–50 prosentilla ihopsoriasispotilaista ja yli 70 prosentilla nivelpsoriasispotilaista. Tauti iskee ensin sormenkynsiin ja myöhemmin lisäksi varpaankynsiin.)

Psoriasikselle altistavia (tai oireita pahentavia) tekijöitä ovat:
  • alkoholi & tupakointi
  • stressi
  • tulehdukset
  • eräät lääkkeet (esim. litium-lääkkeet, joita käytetään mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriöön)
  • ihovauriot (esim. ihon palaminen auringossa)
  • perintötekijät (jos toisella vanhemmalla on psoriasis, on sairastumisriski noin 20 %; mikäli molemmat vanhemmat sairastavat tautia, on riski yli 50 %)
  • streptokokki-bakteerin aiheuttama nielutulehdus (angiina on yleisin nuoruusiän ihopsoriasiksen aiheuttaja)
Psori & Minä
Olen 18vuotta lähestyvä nuori tyttö. Sairastuin psoriasikseen n. 4-5 vuotta sitten ja sen myötä elämäni muuttui radikaalisti. Ihoni alkoi pikku hiljaa täyttyä ihottumasta. Minusta otettiin muutamia koepaloja ja etsittiin oikeita hoitomuotoja ja voiteita. Samaa tehdään vielä tänäkin päivänä. Itsetuntoni putosi pohjaakin pohjemmalle, vihasin itseäni ja ulkonäköäni, häpesin, en kulkenut lyhyissä vaatteissa, peittelin itseäni niin paljon, kun voin. Tätä olen tehnyt lähes kaiken ajan mitä olen psoriasista sairastanut. Nyt kuitenkin olen alkanut päästä siitä yli. Tottakai tää on erittäin arka asia mulle vieläkin. Ehkä jonain päivä opin sopeutumaan paremmin. Muistakaa, että te kaikki, jokainen teistä olette kauniita juuri sellaisina kuin olette! Itse en ole sitä aina ymmärtänyt, mutta kun epäkohtien kanssa elää pitää etsiä ne positiivisiset asiat itesestään. 

Hyvä esimerkki kasvaneesta itseluottamuksestani oli, kun menimme Jussin kanssa kylpylään ja musta tuntu hyvältä, kun se koski mua, pussas mua ja piti kädestä sielä missä kaikki näkivät minut ja sairauteni. Musta tuntu hyvältä, että rohkenin menemään sinne. Voitin pelkoni. En saanut oudoksuvia katseita tai sitten en vain välittänyt niistä. Mulle psoriasis ei todellakaan ole pelkkä ulkoinen haitta. Mulle tämä on henkisesti erittäin uuvuttava, raskas ja vaikea sairaus.

Tällä hetkellä minä ja psoriasis voimme ihan hyvin. Kävin 3kertaa viikossa valohoidossa viiden viikon ajan, joka tosin loppuu vastikään. Harmi sinänsä, mutta parantumista on tapahtunut! Läiskien katoamista on jo tapahtunut ja jäljellä olevat monet monet alueet osoittavat lieventymistä oikein hienosti. Kaiken lisäksi olen saanut ihanan pienen rusketuksen hoidon yhteydessä ^^ Nyt voin hengähtää ja keskittyä hoitamaan hyvällä mallilla olevaa ihoani. Kun iho on pahana stressaan asiaa ja sekös vasta asiaa pahentaakin. Stressi ei sovi todellakaan psoriaatikon elämään ja minä en henkilökohtaisesti osaa olla stressaamatta. Yritän kokoajan ja parempaan ollaan onneksi menossa. 

Psoriasiksen parantumiseen vaikuttavat monet tekijät. Pelkkä hoitaminen ei tuo minulle parantumista. Kun minä voin henkisesti hyvin, ihonikin voi hyvin. Kuullostaa helpolta. Mä en kuitenkaan ole aina iloinen tai voi henkisesti hyvin. Kaikilla meillä on aikoja, kun masentaa ja harmittaa. Silloin ei ole helppoa. Jussi on tehnyt mun olosta paremman, elämästä helpomman elää. Antanut mahtavat olosuhteet ja mahdollisuuden parantua. Mä niin rakastan sitä ihmistä <3! Vaikka en aina ehkä sitä osaa osoittaakkaan niin oon hirmuisen kiitollinen kaikesta Jussille. Se ei halveksu tai vähättele mua sairauteni vuoksi vaan se tukee ja saan siltä lohtua vaikeina hetkinä. Se jopa silloin tällöin auttaa mua selän rasvaamisessa, koska itselle se on hiukan haastavaa. Semmonen auttaja on mun mussu :3

lauantai 15. helmikuuta 2014

'Mä en ole luuseri vaan paljon enemmän...'

'...paljon enemmän, paljon enemmän, HEI!'

Keskiviikkona oli aivan mahtava koulupäivä (koska en ollut koulussa ollenkaan haha!). Oltiin yhdessä 5 luokkalaiseni kanssa up.n eli uuden päivän kuvauksissa! Osallistuttiin keikkakuvauksiin jossa teemana oli rock&punk.  Kuvaukset kestivät n.3 tuntia ja luokalle saimme siitä rahaa 150€ jee! Jakso näytetään televisiossa mielestäni vappuaattona joten silloin  voi minut ja ystäväni uudesta päivästä bongata! :D

Oltiin siis keikka yleisöä ja henkilökohtaisesti tämä oli minulle todella mieleinen juttu! Rakastan punk&rock tyyliä ja olin täysillä mukana hommassa. Harmi vain etten halujeni vastaisesti omista kunnon rock-tyylisiä vaatteita. Rikkinäiset farkut, maiharit, perustoppi, jussin flanelli paita ja huivi ajoivat nyt sitten rock kuteitten asemaa. Tavallista rajumpi meikki, sekä näyttävä ristikaulakoru antoi säväyksen asuuni.

Otin kuvia edellisenä iltana ja kuvauksien jälkeen ja no näytän pelottavalta noissa kuvissa. En suoraan sanottuna pidä noista kuvista. Näytin mielestäni kivemmalta sinä päivänä kuin mitä nuo kuvat kertovat. (Tosin otin nuo kuvat edellisenä iltana kipeänä joten saattanee johtu siitä) Hiukset minulla oli tuuperattuna toisin kuin noissa kuvissa ne ovat suorat. (Jälkimmäisissä kuvissa tuuheutta on jäljellä hiukan.) Laitan teille kuitenkin pari kuvaa näytille tänne. Ja kuten kuvista huomaa punaiset hiukseni eivät ole enään laisinkaan punaiset vaan oranssit :( Minun piti värjätä ne uudelleen tässä kuussa ja ostin jo värinkin. Päätin kuitenkin antaa hieman armoa hiuksilleni joita lähtee pelottavan paljon :(! Help! Värjään hiukset uudelleen ensi kuun alussa sopivasti jussin siskon rippijuhliin. Enköhän pärjää porkkanana siihen saakka, haha.

Koska kuvien muokkaus on hauskaa niin monistin jälleen itseni.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Pika postailu ja pieni info pläjäys!

Moikka! Mulla on ollu taas postailu taukoa ja pahoittelen asiaa. :( Oon ollu tosi väsyny ja lähinnä nukkunu ja kölliny vaan. Torstai oli oikein mahtava päivä ja silloin kaikki meni ihan nappiin! Siitä lisää myöhemmin. Huomenna suunnitelmissa on saunomista ja sen jälkeen 'sivistynyttä' alkoholin maistelua jussin mertsin ja jankun kanssa täälä meidän pikku kotiluolassamme :3!

Vaikka en olekkaan postaillut hetkeen niin oon kyllä ollut blogin parissa puuhastelemassa laajempaa postausta. Se vie aikaa enemmän kuin peruspostaus koska yritän löytää siihen faktatietoa ja sen lisäksi omia ajatuksiani ja kokemustani. Tulossa on siis postaus sairaudestani psoriasiksesta. Olen joskus aiemmin jo kyseisestä aiheesta postauksen tehnyt mutta siitä on varmaankin 2vuotta ja silloin se oli aika 'turha' vähä sisältöinen jne.jne. joten nyt sitten teen aiheesta laajemman postauksen. Sain lisäintoa postaukseen erään tytön kommentista blogissani joten nyt se sitten vihdoin tulee :)

Nauttikaa viikonlopusta ja rentoutukaa, see u later :3

lauantai 25. tammikuuta 2014

Winter wonderland

Eräänä aurinkoisena päivänä olin kipeänä kotona, kun muut olivat koulussa. Ilma oli kuitenkin niin mahtava ja kamera huusi nimeäni pöydällä, joten minun oli pakko suostua. Ja niin lähdin ulos kuvailemaan. En pidä kylmästä, mutta pidän siitä kuinka kaunista talvella on. Maisemat ovat ihania ja jäätyneet kasvit ovat ihanien jääkiteiden peitossa. Pidemmittä puheitta kuva-postauksen pariin!

Osaatteko muuten kertoa miten saisin kuvat isompina blogiin ilman, että laatu muuttuisi huonoksi? 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Usko unelmiis vaikka olis esteitä: Tatuointi & Psoriasis

(Kuvat:google)
Alla lainaus erään blogin (otsikko painamalla pääset sinne) artikkelista vuodelta 2009:

Iho itkee kuvaa

"Esimieheni esitteli minulle toissapäivänä paperille piirrettyä kolibria, jonka hän aikoo tatuoida ihoonsa. Yhtäkkiä joka toinen tuttavapiiristäni on ottamassa kuvaa nahkaansa. Se tekee minut surulliseksi, sillä minäkin haluaisin tatuoinnin, mutta en saa sellaista koskaan.
Olen tavannut psoriaatikkoja, joiden käsivarsia ja sääriä ovat peittäneet paksut karstakerrokset. Vasta monen päivän auringonoton jälkeen ihottuman alta on alkanut paljastua ihoon hakatut tatuoinnit. Tatuoitu iho on rikottua ihoa, ja siksi tatuointien päälle tulee monesti helpommin läiskiä.
Tatuointiliikkeistä saa nykyisin sellaisia siirtokuvia, jotka kestävät iholla muutamasta päivästä viikkoon. Niiden avulla minun kaltaiseni voi leikitellä hetken olevansa tatuoitu.
 Varjopuolena on, että aina, kun joku saa selville, ettei tatuointi ole oikea, alkaa voimakas kritisointi. ”Etkö sä uskalla…” ”Toi on niin tyhmä.” Tuollaisina hetkinä vihaan sairauttani.'
Löysin tämän tekstin, kun etsiskelin tietoa siitä, että voisinko ottaa tatuoinnin. Muutavilla palstoilla oli vastauksia, että tatuoinnista ei ole ollut prosiasiksen kanssa haittaa, mutta tästä sain aivan toisen kuvan. En enään tiedä uskallanko ikinä ottaa tatuointia jos minullekkin käy noin. Haluan palavasti tatuoinnin, useita, mutta jos se saa ihoni pahenemaan niin en tiedä. Muutenkin pahana oleva psori ei varmaankaan tykkäisi asiasta. Ainakin iso tatuointi voi olla hyvin riskialtis. Harmittaa valtavasti. Suurin unelmani tatuoinnin suhteen nimittäin olisi koko käden tatuointi. Saa nähdä voinko koskaan sitä haavetta toteuttaa.
(Kuvat:google)
Kuitenkin olen ajatellut tätä asiaa kuukausien ajan oikein kunnolla. Tatuoinnista olen kyllä haaveillut vuosia, mutta nyt oikein pohtimalla pohtinut. Ja olen tullut siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta ainakin aion kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta. Yritän nyt tosissani saada psoriasista kuriin. Aloitin valohoidon ja pyrin hoitamaan ihoani niin paljon kuin voin. Ostin D-vitamiini tabletteja, koska kuulin niistä voivan olla apua. Teen kaikkeni, että voin jonain kauniina päivänä nähdä tatuoinnin parantuneella ihollani.

Minulla on jo monta ideaa tatuoinneista joita haluaisin. Perjantaina tylsyyttäni piirtelin koulussa vihkoon luonnoksia. (Joihin en siis paljoa aikaa käyttänyt niin siksi näyttävät tuolta.) Enkä aio itse mallia piirtää tatuoijalle vaan hän saa toteuttaa toiveeni haluamallaan tavalla.Vasempaan ranteeseen haluaisin kaksi yksinkertaista yhteydessä olevaa lintua joiden pyrstöistä lähtisi muodostumaan sydän, vasemmalle puolelle niskaan korvan taakse Avenged Sevenfoldin rumpalin muistoksi tehdyn tekstin r.i.p foREVer ja oikealle puolelle niskaan korvan taakse jollain hienolla fontilla A7X ja oikean lapaluun päälle sulka jonka oikeallapuolella olisi teksti "Seize the day or die regretting the time you lost." 
Pitkään haaveilin Avenged Sevenfoldin logosta olkapäässäni, mutta koska tuolla miehelläni sattuu olemaan juurikin se sama tatuointi juurikin samassa kohdassa niin päätin luopua siitä haaveesta. Nuo muut varmasti korvaavat sen. (Jos siis joskus voin tatuoinnin ottaa, isompi kokoisemman nimittäin) Jos kuitenkin haluan sen olkapään tatuoinnin niin silloin siihen tulee love it or die a7x logo, jossa pääkallolla on silinteri päässään.

Aion aloittaa kokeilun ihoni reaktion paljastamiseksi toisella niskaan sijoittuvista tatuoinneista. En vielä tiedä, että kummalla, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä. (Jos niskani iho on silloin kunnossa. Jos näin ei ole niin ranteeseen sijoittuva tatuointi on seuraavana listalla.)  Lupaa minulla ei todennäköisesti tatuointiin tule vanhemmiltani koskaan olemaan, mutta syyskuun 1.päivä se ei enään haittaa. Täytettyäni 18vuotta aion marssia tekemään unelmastani totta. Kenties voisin saada pientä sponsorointia siihen tai ehkä joku ihana mies haluaisi lahjaksi minulle tämän mahdollistaa vink vink! ;) Varamies tosin on jo päässäni ja uskon, että rakas veljeni voisi jopa haluta tämän minulle mahdollistaa jos tuo toinen ukko ei innostu ;D.
(Kuvat:google)

Älkää antako esteiden tai sairauden lytätä unelmianne. Jos voit edes kokeilla toteuttaa unelmaasi ilman suuria riskejä niin tee se! Älä anna minkään tulla unelmiesi eteen vaan pidä niistä kiinni. Minä olen päättänyt pitää, pidä sinäkin! En olisi saanut perjaatteessa ottaa industrialiakaan, koska prosiasis olisi voinut porautua lävistyksen reikiin, näin ei kuitenkaan käynyt. Otin sen riskin ja se kannatti.

lauantai 18. tammikuuta 2014

NIGHTMARE

Tämä tapahtui tosiaan jo joulukuussa, mutta jostain syystä unohtui julkaista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minulla oli tällepäivälle toinen postaus, mutta en saa kuvia vielä koneelle niin se postaus tulee myöhemmin. Seuraavassa postauksessa tulossa siis sairauden lyttäämästä unelmasta jonka en anna kuitenkaan jäädä haaveeksi. Mutta nyt asiaan:

Eräänä yönä se vaan räjähti käsiin. Sinä yönä näin koko yön painajaisia. Lukuisia, liki 10. Kaikki taas kerran niitä ero unia. Jokaisen unen jälkeen herättyäni pelkäsin joka kerta nukahtaa uudestaan. Pelkäsin sitä tuskaa minkä kokisin kohta taas unimaailmassa. Viimeisen unen jälkeen ajattelin pysyä valveilla kello oli kuitenkin jo 10 aamulla. Päätin kuitenkin nukahtaa vielä kerran (koska podin huonoa oloa pikkujoulujen takia) ja sitten tuli se kaikista painajaismaisin uni. Kuvittelin, että aiemmat unet olivat jo liikaa, mutta tämä oli aivan hirveä!
(Kuva: google)
Heräsin taas kerran todentuntuisesti unessa.
Herään, en saa silmiä auki, en pysty liikkumaan. Kuulen vain kolinaa, rapinaa ja askelia ympäriltäni, mutta en näe mitään, koska silmäni ovat tiukasti ummessa. Yritän saada silmiäni auki, sekä käsiäni ja jalkojani liikkumaan. Aluksi turhaan, mutta pikku hiljaa saan vaikeasti hetkeksi silmäni auki. Tuntuu, että menee ikuisuus ennen kuin silmäni pysyvät kokonaan auki. En näe ketään, kuulen vain pientä ääntä. Kehoni ei vieläkään tottele. Yritän nousta sängystä paniikin valtaamana ikkunaa vasten avaamaan sälekahtimia, josko joku näkisi hätäni ja tulisi auttamaan. Jalkani lipeää sängyltä ja osuu johonkin, säikähdän. Se tuntuu iholta, jalalta. Lysähdän sängylle ja hitaasti hivuttaudun sängyn reunalle kurkistamaan. Jalka, mun jumpsuitti päällä, Jussi. Tipautan itseni lattialle, koska raajani eivät vieläkään tottele minua. Katson sängyn alle jossa hän makaa ja tuijottaa minua kylmästi. Juttelemme hetken, hän haluaa minun lähtevän lopullisesti, käskee pakata tavarani heti. En pysty sanomaan mitään luhistun sisälläni täysin. Jussi tulee pois ja ihmettelen miksi hän on jo kotona vaikka illalla vasta piti. En saa vastausta. Pian kämppäämme ilmestyy kaksi ystävääni. Jussi suivaantuu, että meitä tullaan häiritsemään, menee keittiöön ja pyytää toisen ystäväni sinne. Samassa hän kohottaa omituisen näköisen härvelin jossa on kymmeniä veitsiä kiinni. Hän heilauttaa sitä kohti ystävääni ja viiltää hänen kaulavaltimonsa auki. Järkytyn suuresti ja Jussi alkaa lähenemään olohuonetta jossa minä makaan edelleen kykenemättömänä liikkumaan ystäväni auttaessa minua ylös. Härveli nousee ilmaan ja lähtee tulemaan meitä kohti... Herään. Paniikki. Ahdistus. Pelko. Tutkin kaikki paikat kämpästä. Ei mitään, huokaisen helpotuksesta. Vihdoin olen takaisin todellisessa maailmassa.

Onneksi unet ovat jättäneet minut rauhaan, nyt olen saanut kuukauden olla vapaana ilman kamalia painajaisia. Ilman niitä seuraavaa ahdistusta oikeassa elämässä. Olen erittäin iloinen siitä.

torstai 16. tammikuuta 2014

Halauksessa on voimaa!

"Keskiverto halauksen pituus kahden ihmisen kesken on noin 3 sekuntia, mutta tutkijat ovat löytäneet jotain upeaa. Kun halaus kestää 20 sekuntia, sillä on terapeuttisia vaikutuksia kehoon sekä mieleen. Syy tähän piilee halauksen aikaansaamassa "oksitosiini"-nimisen hormonin erittymisessä joka tunnetaan myös nimellä "rakkaushormoni". Oksitosiini on hyödyllistä fyysiselle ja henkiselle terveydelle, sillä se muunmuassa auttaa rentoutumaan, tuntemaan turvaa ja rauhoittaa pelkoa sekä ahdistusta. Tämä upea rauhoittava olo tulee ilmaiseksi aina, kun meillä on toinen ihminen käsivarsillamme, paijaamme kissojamme tai koiriamme, tuuditamme lapsiamme, tanssimme kumppanimme kanssa tai annamme ystävillemme olkapäätä."
"Suomennos eräästä kuvatekstistä, johon lisätty omaa mukaan. Saa jakaa. -Tomi."

Nyt löytyi syy miksi rakastan pitkiä halauksia. Syy on noinkin yksinkertainen, että se erittää "rakkaushormonia". Ilmankos tuntee aina itsensä maailman onnellisemmaksi, kun saa rutistaa rakastaan oikein pitkään. Pitkät jäähyväis halit antavat myös haikeaan hetkeen hyvää oloa ja tämä ilmeisesti tuo sitä siihenkin. Oletko sinä huomannut, että pidemmässä halissa esiintyisi juuri noita piirteitä? Turvallisuuden tunnetta, rentoutumista ja rauhoittavaa tunnetta. Itse olen ainakin todennut, että iso hali pyyhkäisee pahanmielen ja ahdistuksen nopeammin pois kuin tuhat lohduttavaa sanaa. Halaus on huonon päivän pelastus. Halauksesta saa lämpöä ja juurikin tuota turvallisuuden tunnetta. Haliminen on ihanaa ja söpöä. Toisen lähellä olo tuntuu hyvältä, älä siis juokse karkuun vaan rutista halaukseen! Jos sinulla on kylmä, älä jää tärisemään vaan pyydä ystävältä lämmin halaus. Jos sinua pelottaa, käperry kultasi kainaloon. Jos sinulla on yksinäistä, mene ja halaa ystävääsi niin olosi helpottuu.Halailkaa ihmiset! Niin helposti saatte hyvän olon tunnetta niin henkisesti kuin fyysisestikkin itsellenne ja toiselle.
(kuva: tumblr)

Anna jokainen päivä jotain pientä
Yksi lämmin halaus
ohimenevä hyväksyvä katse
hiljainen kaunis kiitos
- pieni pala taivasta
anna jokainen päivä jotain pientä

- Tomi Parkkinen