Chrome Pointer

maanantai 22. syyskuuta 2014

keuhkoembolia

'Keuhkoveritulppa eli keuhkoembolia tarkoittaa veren mukana tulleen verihyytymän (embolian) aiheuttamaa keuhkovaltimon tai sen haaran tukkeutumista. Keuhkoveritulppa on aina hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Tavallisesti hyytymä on saanut alkunsa alaruumiin laskimoista, mutta se saattaa harvoin olla lähtöisin myös muista laskimoista tai sydämestä. 

Veritulpan tukkiessa koko valtimon seuraa välittömästi kuolema. Pienemmästä keuhkovaltimon haaran tukkeumasta aiheutuu keuhkoinfarkti, joka oireilee hengenahdistuksena, äkillisenä rintakipuna ja (verisenä) yskänä.'

Lauantai-sunnuntai yö 13.-14.9. oli kamalin kokemani yö. Kamala ei riitä kuvailemaan sitä sietämätöntä tuskaa ja kipua mitä koin sen yön aikana. En olisi koskaan voinut edes kuvitella, että mikään voi sattua niin paljon.

Lauantai aamuna herätessäni ja noustessani sängystä ensimmäinen isku tuli. Kuin kirves olisi isketty olkapäähäni. Pistävä kipu pysyi kokopäivän vaikka otin panacodia ja panadolia. Ei mitään vaikutusta. 12 jälkeen yöllä, kun olin käymässä nukkumaan ja kaaduin makuu asentoon meinasin menettää tajuni, kun suuri kipuaalto läpäisi koko kehoni. Oli pakko nousta ylös nopeasti ja kipu sai kyyneleet valumaan tolkuttomana virtana silmistäni. N päätti, että enään ei odoteta hetkeäkään ja meni soittamaan hätäkeskukseen. Ambulanssi saapui yllättävän pian ja he tutkivat minua ja ottivat sydänfilmit. Ei löytynyt mitään, ainoastaan pientä lämpöä.

He kuitenkin suostuivat keskustelun jälkeen viemään minut acutaan, jonne N ei päässyt mukaan. Olin kivuissa, peloissani ja yksin. Acutassa kipu vain paheni ja apua ei näkynyt eikä kuulunut. Itkin sänkyni vieressä lattialla lähes tunnin.. En saanut kunnolla henkeä ja kipu oli sietämättömän suurta. Olin yksin eikä kukaan lohduttanut, saatika auttanut. Onneksi kipu ajan myötä lievittyi sen verran, että pystyin siirtymään istumaan sängylle. Kävin yön aikana keuhkokuvissa, minulta otettiin kolmeen otteeseen verikokeet ja sydänfilmit vielä uudelleen. 4.30 asti valvoin kipujeni kanssa kunnes viimein nukahdin. Ei sitä kauaa kestänyt, kun avasin silmäni kellooli 5.30.

Lääkettä sain vasta 6 jälkeen vaikka moneen otteeseen painoin hoitajan kutsumis nappia. Acutan palvelu on hirveää ja moni hoitajista oli todella töykeitä. Kukaan ei välittänyt kivuistani ja vähättelivät vain, koska mitään ei edelleenkään löytynyt. Onneksi pääsin 8 aikaan toiselle acutan osastolle ja sieltä pääsin sitten röntgeniin ennen 11. Odottelin reilun tunnin tuloksia, kunnes lääkäri tuli kertomaan, että keuhkoistani oli löytynyt kaksi veritulppaa. 

Äiti ja N tulivat acutaan soitettuani heille ja viipyivät seuranani pitkän aikaa. Minulla oli ollut aamusta asti hirveä vessahätä ja vessa sijaitsi sänkyni edessä muutaman askeleen päässä. Hoitaja kuitenkin kielsi toistuvasti, etten saa mennä vessaan, enkä liikkua muutenkaan. Kahden tunnin tappelun jälkeen eri hoitaja vihdoin soitti lääkärille, joka antoi luvan käydä vessassa. Vessassa käyntini jälkeen kyseinen hoitaja joka minua kielsi käveli sänkyni ohi ja kysyi erittäin vittumaisella äänen sävyllä, että onnistuko vessareissu. Vastasin vähintään yhtä vittumaisesti ja kyllä katosi hänen virneensä samantien.

Klo 16.30 aikaan sain vihdoin siirron tayssiin osastolle, jossa kaikki olikin päin vastaista kuin acutassa. Huoneessa oli vain kaksi naista lisäkseni ja kokoajan kävi joku kyselemässä vointia. Ensimmäisenä tuli mies hoitaja kyselemään onko nälkä tai jano, ja että jaksanko odottaa puolen tunnin päästä tulevaa ruokaa. Kerroin jaksavani vaikka nälkä oli kova. Hän toi minulle heti pyynnöstäni särkylääkettä ja samalla pullon jaffaa. Tayssin osastolla oli erittäin hyvä olla.

Maanantai aamuna lääkäri kierroksella tuli sisätautien erikoislääkäri tai joku vastaava. Hän kertoi, että kivut joita minulla oli eivät johdu veritulpista vaan siitä, että olin saanut myös keuhkoinfarktin, joka oli aiheuttanut keuhkoihin repeymän. Lisäksi toinen veritulppa painoi repeymää, josta kipu sitten vain yltyi. Sain oikeat lääkkeet ja pystyin nukkumaankin paremmin. Maanantaina minulla oli paljon seuraa, kun ensin aamupäivällä kävi N minua katsomassa, hänen jälkeensä tulivat päivällä äiti ja iskä, sekä illalla tuli vielä Jussi.

Makuuasentoon tai kyljelleen en pystynyt menemään vieläkään vaan nukuin koko sairaalassa olo aikani puoli-istuvassa asennossa. Kotiin pääsin tiistaina päivällä. Edelleen minulla oli kipuja, mutta oli ihana olla kotona N.n kanssa, eikä yksin sairaalassa. Nukuin vielä muutaman yön istuvassa asennossa, kunnes pikku hiljaa aloin totuttautua normaaliin ja nyt se on muutaman päivän onnistunut! Ainoastaan pientä hengitys vaikeutta se tuottaa, mutta pystyy jo olemaan. Kivutkin ovat kadonneet melkein olemattomiksi, ainoastaan pientä särkyä on enään. Niin kauan ei satu, kun pysyn lääkärin neuvoissa, enkä rasita itseäni lähes ollenkaan. Hengästyn todella helposti, mutta parempaan ollaan menossa kokoajan!

Lääkityksen takia minulla alkoi puolen vuoden tipaton...juuri kun täytin 18. No elämä on täynnä harmeja, ja pitäähän tässä olla onnellinen, ettei käynyt pahemmin! Jos olisi odoteltu vielä muutamia päiviä niin olisi voinut käydä paljon huonommin. Mutta jos koululääkärini ei olisi sen viikon alussa todennut minulle väärin perustein keuhkoputken tulehdusta vaan olisi lähettänyt minut tutkittavaksi, olisi tältä kaikelta lääkärin mukaan vältytty. Hieman katkera olen koululääkärille, ja vien kyllä sinne terveiseni, kunhan pitkä sairaslomani päättyy. Kuukauden sain sairaslomaa koulusta, että kuntoudun varmasti. Se voi viedä kauemminkin, mutta jos niin käy niin pitää mennä heti uusiin tutkimuksiin.

-Maija

lauantai 13. syyskuuta 2014

Oma koti kullan kallis

Heippahei! Täälä kirjottelee keuhkoputken tulehduksesta kärsivä viikon sairaslomalla oleillut tyttönen. Tänään alkoi lisäksi hirveä olkapää, niska ja selkä kipu. Hengittäminen tekee erittäin kipeää ja vaikea olla missään asennossa. Mutta eipä tässä mitään voi tehdä. Toivon vain, että helpottaisi pian. Viikko on mennyt todella väsyneesti ja asioita hoitaessa. Paljon olisi pitänyt levätä, mutta siihen ei ole joka päivä ollut aikaa. Kävimme äitin kanssa tiistaina hakemassa Jussilta 32 tuumasen telkkarin, kun hän osti itselleen uuden. Sain sitten ostaa hänen vanhansa meille. Telkkarin hakemisen jälkeen suuntasimme ikeaan.
Miksi kävin ikeassa ja ostin telkkarin vaikka minulla oli jo ennestaan pienempi tv? No viimeviikon keskiviikkona kävimme N.n kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen! Heti keskiviikko iltana toimme äitin kanssa ensimmäisiä tavaroita tähän pieneen, mutta kodikkaaseen kaksioon. Torstaina olikin muutto ja N.n, sekä veljeni kanssa roudasimme tavarat tänne.
Mulla oli kauheasti stressiä kaikista tuki-asioista ja siitä paljonko saamme rahaa ja saammeko tarpeeksi. Kuitenkin meille molemmille myönnettiin takuuvuokrat nopeasti ja kelastakin tuli päätös opinto-ja asumistuesta summaan johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Raha-asiat ovat nyt mallillaan ja enään minun ei tarvitse stressata niistä.
Olen aivan täpinöissäni vieläkin siitä, että saan vihdoin asua omassa kodissa. Vaikka toimin taas ylinopeasti yhteen muuton kanssa niin uskon vahvasti, että tämä on hyvä ratkaisu. Olisimme kuitenkin kumpikin tarvinneet asunnot, niin miksi ei muuttaa yhteen niin kaikki asiat on helpompi hoitaa. Ja vaikka meillä olisi ollut omat kodit molemmilla niin olisimme kuitenkin olleet jomman kumman luona kokoajan. Järkevintä oli siis muuttaa yhteiseen kotiin.
Pidän kodistamme erittäin paljon ja sain laittaa tämän juuri sellaiseksi kuin halusin. Musta-valko teema jatkuu edelleen, hih. Vaikka kaksiomme on vain 38,5neliötä niin aivan sopiva tämä on meille kahdelle. Asunnossamme on järjettömän suuri parveke ja kylpyhuoneesta löytyy rakkauteni, oma sauna. <3
Ainoa huono puoli asunnossa/talossa/sijainnissa on se, että netti ja puhelinyhteydet ovat täällä olemattomat. Se saa hermot kireälle joka päivä ja todella ärsyttää! Murr.. Toivottavasti asia korjaantuisi pian. Talo on kuitenkin valmistunut tänäkeväänä ja pihapiirin muut talot ovat 1-2vuotta vanhoja (niissäkin ilmeisesti kuitenkin sama ongelma.) Talot on rakennettu vanhalle soramontulle joten ehkä sen vuoksi yhteydet ovat huonot? Ken tietää..

-Maija

tiistai 19. elokuuta 2014

Rakkaudesta suomalaiseen musiikkiin


'Niin lämmin kesä ollut tää on, kun tuonut mulle oot sä auringon.
Jos lähdet nyt, niin kaikki päättyy, lehdet pudotan mä maa kun jäätyy.

Tulee lokakuu, sitten marraskuu ja se tuiskuttaa lunta mun puutarhaan.
Sä etkö jäädä vielä vois ja sulattaa tän ensilumen pois.
Jos vierelläin sua nää mä en, niin menetän mä taimen rakkauden.

Jos kertoisit vain kevään saapuvan, mä kestää voisin talven ankaran.
Mut vaiti oot ja nouset viereltäin, mä yksin kylmään odottamaan jäin.

Tulee lokakuu, sitten marraskuu ja se tuiskuttaa lunta mun puutarhaan.
Sä etkö jäädä vielä vois ja sulattaa tän ensilumen pois.
Jos vierelläin sua nää mä en, niin menetän mä taimen rakkauden.'



Movetron kuuluu moniin suomalaisiin yhtyeisiin keiden musiikista pidän. Heiltä löytyy tarttuvaa ja vauhdiskasta musiikkia, mutta myös näitä iki-ihania herkkiä rakkauslauluja useita. Pitkän aikaa oli taas taukoa, etten kuunnellut movetronia lainkaan, mutta nyt rakastuin taas. Kappale jonka laitoin postauksen alkuun on yksi ehdottomia yhtyeen suosikkikappaleitani. Ihana <3

Suomalainen ja nimenomaan suomenkielinen musiikki on minusta loistavaa vaikka sitä kritisoidaankin paljon. Nykyään on tosi harvoja 'hittikappaleita' ulkomailta, jotka tarttuisivat minuun. Ei ne ole oikeaa musiikkia, sitä tehdään koska se myy. Ei näin. Musiikkia pitää tehdä sydämestään. 

Yö ja movetron nostattavat fiilistäni tälläkin hetkellä ja useampana päivänäkin oikeastaan jo. Odotan huomista todella innoissani, mutta kuitenkin varovaisin mielin. Aamusta pitää mennä lääkäriin ja toivottavasti tuolta terveyskeskuksesta liikenee mulle sen verran aikaa, että joku ehtisi katsoa niskaani ja selkääni. Tänään en päässyt sängystä ylös kipujeni kanssa ja kokopäivän vietin sängyn pohjalla. Autokoulla kävin hoitamassa viimeset teoriat ja voin sanoa, että lyhyt kävelymatka ja sielä istuminen tekivät todella kipeää. Tämä alkaa olla jo sietämätöntä.. huoh. Kumpa saisin jotakin apua ja pääsin takaisin kouluun. Kokin työ ei oikein luonnistu äärimmäisen kipeällä niskalla ja selällä. Huomenna loppupäivästä on yksi kiva juttu tiedossa, mutta kerron siitä sitten jos se vain onnistuu. Olisi äärimmäisen huippua jos kaikki menisi toivotulla tavalla! Se olisi niin mahtavaa ja piristävää, mutta saa nähdä miten käy.

maanantai 18. elokuuta 2014

Onni onnettomuudessa

Kesä oli täynnä herkuttelua ja aivan liikaa hyvää ruokaa. Kesällä tulee aina nautiskeltua liikaa kaikkea hyvää ja näin ollen myös kaloreita paukkuu ja paukkuu kokoajan aivan liikaa, jos ei tajua himmata. Olin aivan varma, että se 6kiloa jonka keväällä sain pois olisi tullut takaisin jopa lisäkilojen kanssa. Kuitenkin ilmeisesti kesällä tuli myös hyötyliikuttua paljon tai näin ainakin olettaisin, koska toissapäivänä kun kipusin vaa'alle niin nyt lähtöpainostani on kariutunut -18kg! En tiedä voiko tätä edes uskoa todeksi, herrajumala se on paljon ja tekemättä yhtään mitään. Paitsi syötyä herkkuja herkkujen perään. Uskomatonta. Mulla ei oikeestaan oo mitään käsitystä siitä, että milloin viimeksi painoni olisi ollut näissä lukemissa kuin nyt. Siitä on valehtematta vuosia. Milloin nuorisoterveystodistus saadaan? 7 vai 8luokalla? Silloinkin painoin muutamia kiloja enemmän kuin nyt. Hullua.

Sitä en vain ymmärrä, että miten tähän olen päässyt. En todellakaan viettänyt kesää mitenkään terveellisissä merkeissä ja liikuntaa en harrastanut muuten kuin ulkona normaalisti liikkuessa. Pää on ihan pyörällä tuosta lukemasta, mutta tosi hyvä näin. Inspiroi mukavasti myös jatkamaan taas lenkkeilyä, kun ilmatkin alkavat viiletä niin kivempi lenkkeillä raikkaassa ilmassa. Rakastan tätä tunnetta, oon niin onnellinen. Kaikki asiat on mallillaan mun elämässä tällähetkellä<3
OIKEESTI -18KG IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHHH WIIIIIWIWIWIIWIWIWIWIIII! IM SO HAPPY :*!

maanantai 11. elokuuta 2014

Rokkenrollia




Koko päivän mä oon juossut kaupungilla, hoidellen kaiken maailman asioita
Nyt kotona, sohvalla makaan puoliksi nukun Radio on jäänyt auki 
ja olen niin uupunut, en jaksa, voi en jaksa nousta sitä sammuttamaan.
Se soittaa jotain kaunista, koristeellista, liikuttavaa, parempien, 
niiden parempien ihmisten kamaa.



Ludwig van Beethoven soittaa radiossa,  Ludwig van Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa
Ludwig van Beethoven soittaa radiossa
Eikä kukaan ole kuullut rock 'n rollista
eikä Ulrike Meinhofin kuolemasta.
Ja minä vain nukun ja nukun, minä vain nukun.



Pitäis jo mennä kauppaan ennen kuin sekin suljetaan.
Jääkaappi on aivan tyhjä ja vatsalleni ei riitä Beethoven.
Orkesteri soittaa radiossa. Kaikki tuntee nuotit, kaikilla on puku.
Yleisökin tietää miten käyttäydytään.
Minulla on äänilevy siinä soittaa Albert Järvinen
Ja naapurit, ne jyskyttää tahtia seiniin.



Vanha kunnon rokkenrolli on yksinkertaisesti sanottuna upeinta musiikkia mitä maa päällään kantaa. Meitsi diggaa rokista ihan älyttömästi ja tämäkin kappale on aivan loistava. Joskus olisin varmasti sanonut tälläistä biisiä junttimusiikiksi, mutta tämä on aivan loistava! Musiikkimakuni on muuttunut ja kehittynyt valtavasti, mutta rokki on ja pysyy loppuun asti. Rokissa on asennetta, siinä on munaa. Ennen kaikkea se kuullostaa aina hyvältä ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nauttikaa kappaleesta, palaillaan taas!

torstai 7. elokuuta 2014

Tunne


'Silmäni sotii sydämeni kanssa sinusta, hahmostasi riidellen.
Kuvasi silmä kieltää sydämeltä ja sydän kiistää silmän oikeuden.
Näin sydän väittää: Se on kammiosi, kristallisilmän saavuttamaton.
Tuon torjuu vastaaha ja väittää, että se itse kauniin hahmon tallettaa.
On jury pantu riitaa ratkomaan: Sydämen vuokramiehet, 
ajatukset ja heidän tuomiollaan osuuden saa.
Kirkas silmä sekä hellä sydän: Ulkoinen hahmosi jää silmälleni, 
sydämesi hellyyden saa sydämeni.'

tiistai 5. elokuuta 2014

Tunne


'Minussa havaitset sen vuodenajan kun harva valju lehti oksistossa  puu seisoo, 
ravistama pakkasen, rauniokuori paljas, laulu poissa.
Minussa katsot siihen hämärään kun länteen riutuu 
päivän valo ja musta yö sen verkkaan sammuttaa.
Lukiten levon, toinen kuolemamme.
Minussa näet liekin kytevän, tuhkaksi tulleen nuoruutensa päällä,
kun sana syö sen kuolinvuoteellaan, mikä on ennen suonut ravinnon.
Lujittuu rakkaus, kun näet sen, kun tiedät: Aikamme on vähäinen'



perjantai 1. elokuuta 2014

Ilahtuminen

Hihhei!

Mulla on ollut tosi kiva päivä tänään N.n ja hänen kaveriensa kanssa! Vaikka herätys olikin todella aikaisin klo 4 jälkeen aamulla niin hyvin on jaksanut! Näillä helteillä ei paljoo pysty nukkumaan ja ensi viikossa tulossa vielä kuumempi, huhhuh.

Aamu tosiaan palloiltiin puoli 10 asti N.n kämpillä, josta suunnattiin hänen kaverinsa luokse jo tavaksi tulleena rituaalina. Hengailtiin ja naurettiin tovi ja lähdimme N.n kanssa kangasalalta tampereen keskustaan. Mielessäni pyöri vain punamustat metrot joita olimme menossa ostamaan. Niitä ei kuitenkaan liikkeessä ollut :'( Nyyh! Pitää sitten myöhemmin noutaa ne. N tyytyi sitten sinisiin metroihin, kun ei punamustia saanut, mutta minä ronkelina haluan vain ja ainoastaan ne punamustat!

Tuo pöljä miesotus halusi välttämättä olla maksumiehenä ja lähti mun mukaan sitten toppi, huivi ja hiussävyte. Ehkä illalla vielä tilaa mulle netistä ne metrot jos niitä sieltäkään nyt löytyy. Hihhei. Mulla on ehkä pieni harmitus siitä, että N makselee mun ostoksia, mutta aikani hankasin vastaan, että ei sen tartte mun juttuja maksella, mutta siihen tulokseen tuli, että mieltänsä ei muuta. No eikai siitä voi tulla muuta kuin hyvä mieli, kun rakas haluaa ostaa mulle jotain. :3 En oo ennen moiseen tottunut niin vähän hankala sopeutua, heh.

N.n kaveri tuli moikkaamaan meitä keskustaan ja käveltiin siitä sitten nauttimaan muutamat juomat hämeenpuistoon ja suunnattiin sieltä sitten bussilla N.n kanssa meille. Matkalta napattiin mukaan kebabbii, nam! Kaupasta piti sitten vielä herran saada sipsejä ja dippiä, joten illalla possuherkutellaan vielä lisää.

Tässä vielä kuvat ostoksista. Huivi ja toppi löytyivät ginasta ja sävyte ihan vain anttilasta.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pettymys

Mä oikeesti alan olemaan tosi vahvasti sitä mieltä, että mun päällä on joku kirous. Kirous, että mä en koskaan voi olla täysin onnellinen. Nyt kun oon löytänyt vierelleni ihmisen joka musta tosissaan välittää ja kenestä itsekkin välitän, niin kaverisuhteet menee ihan solmuun. Pari kaveria ei vaan ilmeisesti mitenkään voi hyväksyä ihmistä ketä mä rakastan. Se ei ole kovin hienoa. (Se mitä seuraavaksi sanon ei ole pahalla sanottu teitä kohtaan, sanon vain niinkuin asia on.)
Mun toinen paras kaveri, ihminen jonka oon tuntenu jo sillon, kun olin vielä päiväkodissa ei edes puhu mulle enään. Se ei ilmeisestikkään halua olla mun ystävä sen takia, että seurustelen N.n kanssa. He eivät ole koskaan edes tavanneet eikä ystäväni tunne häntä yhtään. Silti ystäväni kokee ilmeisestikkin tarvetta arvostella ja nimitellä poikaystävääni. Musta se on aika naurettavaa touhua, että näin toimitaan, kun ei edes mistään mitään todellisuudessa tiedä. Oon tosi pettynyt.
       Toinen hyvistä ystävistäni ei ilmeisestikkään siedä N.nää yhtään. Meitä on vaikea kuvitella yhdessä.
Onneksi mulla kuitenkin on sellaisiakin ystäviä jotka hänestä pitää ja ovat aidosti onnellisia mun puolesta. <3
Mulla on niin paha mieli. Mä en ikinä vois vaihtaa mun ystäviä mieheen, mutta en mä voi erota sen takia, että mun ystävät jättää mut. Sillonhan olisin aivan yksin. Ilman ystäviä, ilman omaa rakasta. Logiikka? Musta tuntuu tosi kurjalta, kun mut laitetaan tähän tilanteeseen. Sen kerran kun mä rakastun ja äiti ja veli aidosti pitää mun kumppanista niin kaverit sitten hyökkää vastaan ja jopa kääntää mulle selkänsä. Mä en jaksa tällästä. Olen herkkä ja herkästi haavoittuvainen ihmisraunio, joka yrittää koota elämäänsä kasaan, mutta aina se murenee jostain, kun jostain kohtaa saa vankaksi. Miksi mun pitää jaksaa tälläistä. Miksi mun päälle tulee aina jotain paskaa. Hajoan pian taas täysin palasiksi ja mä en tiedä onko mulla voimia nousta sieltä pohjalta taas. Sielä on käyty niin monta kertaa ennenkin. Jos mun ystävät mut hylkää niin ei millään oo mitään vitun väliä. 
Ystävät...tosiaan voiko sellaista ihmistä edes ystäväksi sanoa joka kääntää sulle selkänsä kun alotat seurustelusuhteen? Onko se kovin kypsää, että kun kysyt asiasta niin hän ei edes vaivaudu vastaamaan sinulle. Onko se oikein, että ystäväsi tuomitsee poika-/tyttöystäväsi ennen, kun ei ole kertaakaan edes tavannut häntä. EI EI EI EI EI!

Mua itkettää ja raivostuttaa samaan aikaan niin paljon, että mun tekis mieli vaan karjua ja hakata seinää. Mitä pahaa mä oon herrajumala kenellekkään tehnyt! Haluisin vaan elää rauhassa, asioiden ollessa tasapainossa. Kuitenkin aina, AINA joku osa mun elämästä järkkyy ja pahasti. En oikeasti jaksa enään kauaa. Jos joku teistä varsin ihanista ystävistäni ei sitä ymmärrä niin mä rakastan sitä miestä siitä huolimatta mitä se on joskus ollut ja mitä se on nyt. Teidän pitäisi se hyväksyä jos mäkin siihen pystyn.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ihastuminen

Viime postauksessa kerroin miettineeni jo pidemmän aikaa millainen ihminen olisi mulle se oikea. Kerroin myös löytäneeni ihmisen jonka kanssa mun on hyvä olla. Ihminen joka saa mut välillä raivon partaalle, mutta hetkessä myös nauramaan katkeamiseen asti. Edellisessä postauksessa totesin näin: "Mä oon aina miettiny millanen ihminen ois mulle 'se oikee'. Ei sitä voi tietää millanen tai mikä se ihminen on johon sä rakastut ja jonka kanssa sun on hyvä olla." Nyt haluaisinkin paneutua vähän syvemmin aiheeseen, sillä luin pienen artikkelin aiheeseen liittyen. Heti mieleeni palasi edellinen postaus ja idea syventyä ihastumiseen vähän lisää. Nimenomaan oikeasta ihastumisesta toiseen ihmiseen (ei mistään julkkis ihastuksista sun muista).
Väitän, että kukaan ei voi valita ihmistä kehen ihastuu. Toiset ihastuu helpommin kuin toiset ja se on ihan sattuman varaista. Koskaan ei voi tietää milloin, missä tai keneen ihastuu. Toiset tapaavat useita ihmisiä, mutta eivät tunne vetoa heitä kohtaan. Sattumalta saatatkin ihastua ihmiseen joka ei ensimmäisenä olisi ollut mielessäsi.
        Mulle kävi niin juuri. Puhuin N.n kanssa yhden ainoan illan. En varmastikkaan edes iltaa vaan ehkä tunnin kaksi. N pyysi soittamaan hänelle ja vastoin kaikkia ajatuksiani siitä, että en lähde tuntemattomalle ihmiselle netissä antamaan numeroani, soitin hänelle. Sovittiin, että nähdään seuraavana päivänä ja niin me nähtiin. Huomasin yhtäkkiä olevani ihastunut kyseiseen ihmiseen ja tässä nyt ollaan.
Ihastuminen on kuitenkin varmasti joskus osunut meidän jokaisen kohdalle, jos ei vielä niin varmasti tulee osumaan. Ihastuminen on ihanaa ja saa perhoset pyörimään vatsanpohjassa. Jokainen meistä tietää mitä ihastuminen on ja se on meille kaikille tuttu asia. Jokainen tosin kokee tietysti ihastumisenkin omallatavallaan. Ei niitä voi verrata keskenään. Ihastuminen on usein ihanan yllättävää ja joskus jopa aivan odottamatonta. Ehkä se juuri tekee siitä niin hienoa. Rakkaus sokaisee pätee varmasti monilla myös ihastumisessa. Ei silloin halua uskoa mitään pahaa toisesta tai nähdä huonoja puolia. Kannattaa kuitenkin pitää järkikädessä sopivassa määrin. Kaikkia ratkaisuja ei kuitenkaan kannata tehdä järjen avulla, koska todennäköisesti silloin jää tosi rakkaus saamatta. Kuunnelkaa siis sydäntänne, mutta muistakaa se pieni järjen hiven pitää matkassa.
Pienet teksti pätkät haastattelusta:

"Miten ihminen sitten ihastuu ja voiko siihen itse vaikuttaa?"

-Suomalaisen evoluutiopsykologin mielestä kukaan ei voi itse vaikuttaa omiin tunteisiinsa.

- Henkilö ei voi tietoisesti haluta ihastua toiseen. Ihminen voi mennä kyllä naimisiin vaikka rahasta ja toivoa, että ihastuu ja rakastuu myöhemmin. Todellisuudessa sitä ei kuitenkaan voi valita. Jos ihminen ei ylitä tiettyä kynnysarvoa, ei se tule onnistumaan, kerrotaan haastattelussa.

Samaisessa haastattelussa todettiin myös se, että sama kaava toistuu myös silloin kun yrittää olla ihastumatta.

- Ihmisen on hyvin vaikea olla ihastumatta, jos toinen ylittää ne kynnysarvot. Luonnonvalinta on siinä mielessä ankaraa, että se ei ole jättänyt kauheasti tilaa järjelle tässä parinvalintasysteemissä. Jos tekee pelkästään järjen avulla päätöksen, niin yleensä se ei johda kauhean onnelliseen lopputulokseen.